Ikuisuusprojektin ensimmäisen osan koevedos oli perjantaina jo päässyt Postin lajittelukeskukseen, mikä tarkoittanee paketin päätymistä parin päivän kuluessa allekirjoittaneen hyppysiin. Huh, kylläpä jännittää.
Koevedoksen valmistuminen ja sen perusteella tehtävät muutokset tarkoittavat projektin kannalta nimittäin merkittävää taitekohtaa: tulee aika julkaista projektin oikea nimi ja ensimmäisen osan kansi teksteineen. Mikäli aikataulu pitää kutinsa, helmikuussa voi hyvinkin olla julkkareiden vuoro.
Tässä vaiheessa onkin hyvä ryhtyä avaamaan projektia vähän laajemmin. Aion jossain vaiheessa tarttua myös kirjallisuuteen ja omiin esikuviini yleisesti kirjoittajana ja julkaisijana, mutta toistaiseksi on hyvä pysyä vielä visusti Ikuisuusprojektin parissa ja valottaa vähän tunnelmaa ja taustoja, jotka tämän vuosia vapaa-aikaani hallinnut tekele on tarvinnut syntyäkseen.
Musiikki
Ilman suomalaista ja varsinkin melankolista metallia Ikuisuusprojekti olisi varmasti jäänyt taipaleensa alkuun. Kirjoittaminen on aina ollut helpompaa, jos taustalla soi sopivia sävelmiä. Sanoitukset eivät suinkaan ole minulle merkittäviä enkä välttämättä edes tiedä lempikappaleideni sanoja, vaan inspiroidun erityisesti tietynlaisista sävelkuluista ja sovituksista, jotka kutkuttavat sävelkorvaani juuri oikealla tavalla.
Vaikka Ikuisuusprojektia on kirjoitettu niin metallin, sinfonioiden, keskiaikaisen musiikin, kirkkolaulun kuin elokuvasävellystenkin tahdissa, musiikillisesti Ikuisuusprojekti on kuitenkin saanut inspiraationsa varsin muista mielenmaisemista, joista kantele edustaa sitä puhtaimmillaan. Kanteleen äänessä on mielestäni samaa alkukantaisuutta ja surumielisyyttä kuin kuikan huutelussa, ja varsinkin Konevitsan kirkonkellojen (yllä Martti Pokelan, Eeva-Leena Sariolan ja Matti Kontion esittämänä) sävelkulku soi sielussa asti.
Maalaustaide
Vaikka usein katselen inspiraation vuoksi suomalaisen kultakauden taiteilijoiden teoksia (erityisesti Pekka Halosen Vainolaisia vastaan ja Albert Edelfeltin Poltettu kylä ovat tunnelmaltaan tärkeitä), kenties merkittävin inspiraation lähde ovat kuitenkin olleet venäläisen Ivan Šiškinin maalaukset.
Kun esimerkiksi Лесные дали –teosta (en tiedä virallista suomenkielistä nimeä, mutta Kaukametsäksi itse vapaasti tulkitsisin) katselee, piirtää se maisemaa ja tapahtumapaikkoja silmieni eteen aivan toisella tavalla kuin mikään, mitä olisin itse voinut kuvitella. Lisäksi maalauksista välittyy toismaailmallinen tunnelma aivan eri tavoin kuin valokuvista.
Alun perin olisin halunnut kansiin juuri Šiškinin maalauksia, mutta tekijänoikeudet niistä otettujen valokuvien kohdalla ovat hivenen epäselvät. Parempi siis pelata varman päälle ja ihastella maisemamaalauksen mestarin töitä muuten vain. Wikimedia Commonsin kokoelmaa selatessa saa varmasti tuntumaa Ikuisuusprojektin maailmaan.
Inna Airola 
1 vastaus artikkeliin “Ikuisuusprojektin inspiraation lähteillä”