Vapaa kuin taivaan lintu

Kaaren kertomuksen viimeinen osa on maalisuoralla. On helpottunut olo. Vannoisinko, etten ikinä enää? En ainakaan tätä. #indiekirjailijaelämää

Pysähdys ennen viimeistä

Toukokuu tuli niin, että en edes huomannut. Käsikirjoitus on yhä editointivaiheessa, mutta yksi etappi on nyt saavutettu ennen viimeisiä vaiheita: Kaaren kertomuksen kolmannen ja samalla viimeisen osan kansikuva on valmiina. Tai niin valmiina kuin se tässä vaiheessa voi olla. Pidätän toki oikeuden perfektionismiin. Tämähän ei tarkoita sitä, että kolmannelle kirjalle olisi lukkoon lyötyä julkaisupäivämäärää. Se…

Kolmas kolmatta kolmannesta

Ollakseen niinkin valmis kuin mitä Kaaren kertomuksen viimeinenkin osa on ollut vuodesta 2015, mokoma on vaatinut viime aikoina huomiota kuin pilalle hemmoteltu kakara. Sitä kai se on: lellitty kuopus, jonka on annettu mennä miten tahtoo ja sillä suunnitelmalla, että katsotaan sitten kun sinne asti päästään. En tiedä, kumpi meistä on hankalampi: teksti, joka ei tahdo…

Keskimmäisessä kerroksessa

Pimeässä käytävässä ei kuule kuin omien korvien hujun. Jostain löytyy kämyinen kynttilänpätkä, jonka antama valo on vaisu ja väräjävä eikä salli kajoa kovin kauas. Pahus, huitaisen polveni johonkin kumolleen kaatuneeseen pöytään ja suu on täynnä hämähäkinseittejä. Tammikuu on tavannut olla lempikuukauteni ihan jo kelien, pakkasen ja pimeän vuoksi. Tänä vuonna tammikuu on kuitenkin ollut tällaiselle…

Vuosi indiekirjailijana

Näin päivän pysähtyessä pimeimmilleen keskitalven kunniaksi on hyvä hetki pysähtyä itsekin ja katsoa taakse ensimmäistä vuottani indiekirjailijana. Asetin vuodelle 2018 vain yhden tavoitteen: saattaa Ikuisuusprojektini ensimmäisen osan maailmalle. Vähänpä arvasin, kuinka paljon enemmän yksi vuosi toisi tullessaan. Taaksepäin katsoessa taival tuntuu uskomattomalta, vaikka välillä olen saanut rämpiä rämeissä polvia myöten ja potenut tunteita laidasta laitaan. …