Kuudes päivä kuluvaa helmikuuta on taas merkkipäivä: silloin Kaaren kertomuksen ensimmäinen osa täyttää kokonaiset kaksi vuotta. Keskimmäinen osa on samaan aikaan reilun vuoden vanha ja sarjan viimeinenkin osa jo puolivuotias. Mikään ei mielestäni ole niin surullisen näköistä kuin alelaarin nurkkaan keltaisella, kulahtaneella tarralla merkitty kirja. Kun tässä taannoin kivijalkakirjakaupassa pyörähdin, en voinut olla viettämästä hiljaista… Jatka lukemista Kaksi vuotta omin päin
Tässä kirjoitussarjassa läpikäyn Finncon-paneelissa käsittelemättä jääneitä kysymyksiä. Romaanin kieli, sen merkitys kirjoitusprosessissa ja tarinankerronnassa. Onko tarina vaikuttanut valittuun tyyliin vai onko tyyli tullut ensin ja tarina muotoutunut sen ympärille? Miten oikea tyyli löytyi? Tässä on aihe, josta kirjoittamista olen miettinyt monta kuukautta, ja teksti on lojunut valmiina luonnosten joukossa melkein yhtä kauan. Aihe nimittäin tulee sen… Jatka lukemista Kielestä
Tässä kirjoitussarjassa läpikäyn Finncon-paneelissa käsittelemättä jääneitä kysymyksiä. Mitä kautta olet tullut kirjoittamisen pariin? Minusta piti alun perin tulla historiallisten romaanien rustaaja; lukumieltymykseni veivät minua luonnollisesti kirjoittajanakin siihen suuntaan. Varsin varhaisessa vaiheessa aloin siirtyä oman fantasiaromaanin ja sen maailman luomiseen, koska historiallinen konteksti sitoo liikaa ja vaatii pysymään ruodussa. En ole ruotusotilas vaan seikkailija, joten elän vahvasti… Jatka lukemista Kirjoittamisesta
Kiersin Finnconiin turhan monen mutkan kautta, koska alueen kartta ei hahmottunut päässäni halutulla tavalla. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun kartan lukeminen tuottaa allekirjoittaneelle päänvaivaa, joten yleensä välttelen niitä viimeiseen asti myös lukemissani ja kirjoittamissani kirjoissa. Mutta miten fantasiaa voi edes käsitellä ilman karttoja? Artikkelikuva @ Pixabay (ei liity tapaukseen millään muotoa) Fantasiakirja sisältää usein kartan tai… Jatka lukemista Miksi en pidä kartoista
Kesä, mikä ihana vuodenaika. Oikeasti en ole kesäihminen, mutta kesällä on aikaa tehdä paljon asioita, joita muutoin ei ehdi: nukkua, lukea ja kirjoittaa. Välillä tuntuu, että vuorokauden tunnit eivät riitä. Minulla ne jäävät aina vähiin unentarpeeni vuoksi. Sielueläimeni voisi olla kissa tai lepakko: tykkään pikkuisen pimeästä ja tahtoisin vain nukkua. Olen hirvittävän huono nukahtamaan ja… Jatka lukemista Heinäkuun haasteet
Inna Airola 