Hyvä ystävä

Tämä kirjoitus on sinulle, joka satuit tänne ensimmäistä kertaa.

Kerran syksyllä kirjoittaja

Syksyllä muistan menneitä murheita. #indiekirjailija

Vapaa kuin taivaan lintu

Kaaren kertomuksen viimeinen osa on maalisuoralla. On helpottunut olo. Vannoisinko, etten ikinä enää? En ainakaan tätä. #indiekirjailijaelämää

Keskimmäisessä kerroksessa

Pimeässä käytävässä ei kuule kuin omien korvien hujun. Jostain löytyy kämyinen kynttilänpätkä, jonka antama valo on vaisu ja väräjävä eikä salli kajoa kovin kauas. Pahus, huitaisen polveni johonkin kumolleen kaatuneeseen pöytään ja suu on täynnä hämähäkinseittejä. Tammikuu on tavannut olla lempikuukauteni ihan jo kelien, pakkasen ja pimeän vuoksi. Tänä vuonna tammikuu on kuitenkin ollut tällaiselle…

Miksi en pidä kartoista

Kiersin Finnconiin turhan monen mutkan kautta, koska alueen kartta ei hahmottunut päässäni halutulla tavalla. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun kartan lukeminen tuottaa allekirjoittaneelle päänvaivaa, joten yleensä välttelen niitä viimeiseen asti myös lukemissani ja kirjoittamissani kirjoissa. Mutta miten fantasiaa voi edes käsitellä ilman karttoja? Artikkelikuva @ Pixabay (ei liity tapaukseen millään muotoa) Fantasiakirja sisältää usein kartan tai…