Koskaan ei kuulemma pitäisi puhua politiikasta eikä rahasta. Nyt kuitenkin puhun. Koska en koe suurta paloa avata poliittisia patoutumia, jää pohdittavaksi siis vain tuo kylmä käteinen, joka maailmaa pyörittää.
Finncon-indiepaneelin yhteydessä sivuttiin kustannuksellisia haasteita ja kirjan arvoa. Vaikka jälkimmäinen ei yleisökysymyksenä liittynyt niinkään rahaan kuin painetun kirjan tunnearvoon ja rahanmenoa olen jo aikaisemmin pohtinut vieraskirjoituksessani Kirjailijan elämää -blogissa, jäin kuitenkin tarkemmin miettimään konkreettisia numeroita ja sitä, mitä viivan alle lopulta jää.
Sen voin jo paljastaa alkuunsa, että viivan alla on pelkkää pitkää miinusta.
Kirjanpidon peruslaskulla tässä pärjää: lasketaan yhteen toimintaan laitetut menot, siitä saadut tulot ja katsotaan, mitä käteen jää. Toistaiseksi vuosi 2019 näyttää reilusti vähemmän tappiolliselta kuin 2018, mutta nollaan on vielä matkaa, voitosta puhumattakaan. Myyntitulot ainakin ovat olemattomat; tätä kirjoittaessani kuluneen kvartaalin (kuulostaapa hienolta) myyntini oli yhteensä 7,83 €. Sitä edellisellä myynti oli muutamia kymppejä, mutta sekään ei riittänyt nostamaan kahden ensimmäisen neljänneksen toimintaa voitolliseksi. Lainauskorvauksia odotellessa?
Olenkin katsonut parhaaksi lahjoittaa vähäiset myyntipalkkiot saman tien hyväntekeväisyyteen. Tänä vuonna olen osoittanut ne eläinsuojeluun.
Pienkustantajien taloudellisesta ahdingosta on käyty keskustelua aina aika ajoin, ja tänäkin kesänä huomasin aiheeseen liittyviä juttuja sosiaalisen median syötteissäni. Kustantaminen, oli se sitten pienimuotoista tai suuremman mediakonsernin rahoittamaa, on aina voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa. Pienkustantajalla saattaa osakkeenomistajien osinkojen sijaan vaakakupissa painaa oma toimeentulo, samoja haasteita kuin kenellä tahansa pien- tai yksityisyrittäjällä alasta riippumatta. Kuinka tuoda leipä pöytään, jos myynti sakkaa?
Miten indiekustantaminen sitten eroaa pienkustantamisesta? Ei välttämättä mitenkään, jos indietekijällä on oma toiminimi ja siten toimintaa varten perustettu kustantamo. Yksittäisenä (ja yksityisenä) indiekirjailijana tavoitteena tuskin on voiton haaliminen. Jos on, suosittelen lämpimästi vaihtamaan alaa. Tä(ä)llä ei tehdä rahaa vaan tarinoita. Leipä kannattaa kantaa pöytään ihan muista lähteistä.
Tä(ä)llä ei tehdä rahaa vaan tarinoita.
Indiekirjailijana menoni ovat aina suuremmat kuin tulot, kirjanpidon mukaan moninkertaisesti. Koetan lohdutella lompakkoani sillä, etten koskaan lähtenyt tähän ansainta mielessä. Olen tahtonut jakaa tarinani muiden luettavaksi, ja jos voittoa voisi laskea ihan vain siitä ilosta, olisin jo miljonääri. Yksinkertaisuudessaanhan tämä on harrastustoimintaa ja siitä syntyvää pienimuotoista, epäsäännöllistä ja satunnaista myyntiä — jos sitäkään. Muistutan, että edustan marginaalista genrekirjallisuutta, jonka myynti kaupallisilla kustantamoilla on haastavaa; yleistystä tästä ei voi tehdä. Ehkä indietoiminta muilla kirjallisuudenlajeilla voi olla rahallisesti kannattavampaa.
Tappiollista tästä tuli jo ennen kuin edes painoin julkaisunäppäintä. Niin raadolliselta kuin se kuulostaakin, kirjan ammattimainen kustannustoimittaminen ei ole ilmaista. Sen aiheuttamat kustannukset painoivat tilinpäätöksen vuonna 2018 niin rajusti pakkasen puolelle, että minkään näköistä lopputulemaa ei tarvitse edes laskea, sillä totuuden näkee jo yhdellä vilkaisulla. Olisin saanut myydä melkoisen pinon kirjoja, että kustannukset siltä osin olisi katettu.
Ei kirjan julkaiseminen ainakaan painettuna ole ilmaista. En ole käyttänyt BoD:ltä kuin heidän peruspakettiaan, joka yhdeltä kirjaprojektilta kustantaa 69 €. E-kirjan julkaiseminen ei maksa mitään, mutta senkin myyntituloista osa tietysti jää jakelijalle. Jos siis karkeasti arvioiden olen hinnoitellut painetun kirjan ovh:n siten, että se on ostajalle inhimillinen ja tuottaa kirjoittajalle käteen max. 1€ / myyty kirja, saisin myydä 69 kirjaa ennen kuin pääsisin edes nollille. Kun tähän laskelmaan lisätään vielä se, että teen jokaisesta kirjasta sekä kovakantisen (69 €) että pehmeäkantisen (69 €) laitoksen, ovat menot jo nousseet 138 €:oon heti kättelyssä. E-kirjasta maksetaan 70-80% myyntipalkkiota, mutta jotta se näkyisi painettuja kompenoivina euroina, olisi myyntihinnan oltava naurettavan korkealla tai pitäisi toivoa varsinaista e-kirjojen markkinamuutosta ihan näille päiville.
Kuten paneelissa totesimme, sähkökirjojen soisi yleistyvän Suomessakin. Niiden myynti tuottaa kirjoittajalleen parempaa palkkiota, kun paperista, painamisesta ja kuljettamisesta ei tarvitse maksaa. Itselleni tärkeät ympäristöystävälliset tekijät ovat myös osasyy siihen, miksi lukijana suosin sähkökirjoja. BoD:n tuotteita ei suinkaan paineta Suomessa vaan Saksassa asti, mistä kuljettaminen ei ainakaan hiilijalanjälkeä pienennä. Kaikki puhuisi sähkökirjojen puolesta, mutta jostain syystä painettu kirja houkuttelee silti enemmän. Se tuntuu enemmän oikealta kirjalta, ymmärrän sen.
Yllä olevan piirakkakaavion harmaa 7%:n osuus kuvaa kustannuksia, jotka ovat menneet juurikin noiden painettujen kirjojen hankkimiseen omaa myyntiä varten. ”Myynti” on tässä hyvin löyhä termi, sillä jokainen noista kirjoista oli lahjoitus lähipiirilleni, enkä ole siten saanut niistä mitään tuloa. Olisinhan voinut toki tilata suuremmankin erän ja koettaa myydä teoksia tapahtumissa, mutta se ei olisi kannattavaa, ei myyjän eikä ostajan kannalta.
Kirjoitin Finncon 2019 -artikkelissani mahdollisesta indiepöydästä. Idea on jalostuskelpoinen, mutta siinä piilee muutama kustannuksellinen sudenkuoppa. Kirjailija voi tilata painettuja kirjoja omaan myyntiin ja hinnoitella ne haluamallaan tavalla. Fiksuinta olisi tietysti tarjota selkeästi nettimyyntiä edullisempaa hintaa, mutta silloin tilausmäärän painosta pitäisi olla useampia kymmeniä kappaleita. Kaikki voivat kuitenkin varmasti kuvitella, että ison tilauksen yhteishankintahinta kirjailijalle/myyjälle liikkuu — ei kympeissä eikä edes satasissa — vaan jopa tuhansissa euroissa. Kun takeita ei ole kuin yksittäisten kappaleiden myynnistä (jos niistäkään), myynti olisi pelkkää uhkapeliä. Mieluummin vaikka lottoan.
Jos taas tilaisin noin tusinan kirjaa omaan myyntiin, en saisi hintaa korkeintaan kuin ylöspäin. Olen hinnoitellut lähtöhinnan sen verran alhaiseksi, että kattaakseni painamis-, hankinta- ja toimituskulut minun pitäisi myydä kirjojani omin päin huomattavasti kalliimmalla kuin mitä niitä nettikirjakaupoista saa. Lisäksi kuluihin tulisi laskea matkakustannukset myyntipaikkakunnalle, mahdollinen pääsymaksu sekä tietysti pöytävuokra. On lukijan ja ostajan etu saada hankkia kirja edullisimmalla hinnalla, vaikka se vaatisi muutamaa klikkailua.
Jotain olisin voinut tehdä toisin.
Olisin voinut jättää kovakantisen painoksen teettämättä. Halusin ajatella lähipiiriäni sekä tarjota vaihtoehtoa, sillä tiedän joidenkin lukijoiden suosivan kovakantisia. Tämä toki on vain pieni osa kokonaiskustannuksista. Vaihtoehtojakin ajatellen fiksuinta olisi ollut ryhtyä äänikirjan tuottamiseen, mutta se olisi vienyt minut velkaneuvontaan. Johonkin on vedettävä raja, kun kyseessä on harrastus.
Olisin tietysti voinut hinnoitella kirjat siten, että myyntipalkkio yksittäisestä kirjasta olisi useampia euroja, jopa useampia kymppejä. Mutta kysynpä vain, kuka maksaisi tuntemattoman indietekijän teoksesta 40€ tai 50€? Tässä kohtaa jaan neuvon niille lukijoille, jotka indiekustantamista harkitsevat: mieti, mitä olisit itse valmis maksamaan vastaavanlaisesta kirjasta — ja hilaa hintaa sitten vielä vähän alemmas.
Kansainvälisillä kentillä indiekirjailijat voivat hyvinkin elättää itsensä tahkoamalla Amazoniin luettavaa, mutta normaaliin kuukausipalkkaan verrattavissa oleva myynti vaatii volyymia. Mitä enemmän tuottaa julkaisuja, sitä enemmän saa myös myytyä. Sarjamaisuuskin on hyväksi: lukija hankkii mielellään seuraavatkin osat, jos ne ovat heti saatavilla. Mutta mihin tässä kohtaa mahtuu laatu? Jos kirjailijalla on viisi eri sarjaa, joissa kussakin on viisi eri osaa, minua ainakin epäilyttää, mistä kaikesta kirjailija on joutunut luopumaan saadakseen aikaiseksi niin paljon tekstiä (hyvä on, mietin tätä myös jokaisen perinteisesti kustannetun kirjailijan kohdalla). Kansainvälisten indieiden neuvoja kuunnellessa tuntuu välillä, että he ovat olleet valmiita julkaisemaan ihan mitä tahansa keskeneräistä repaletta, kunhan se vaan tuo sitä maineikasta volyymia.
Määrä korvaa siis monessa kohtaa laadun. Olisinhan itsekin voinut jyvittää tuon kuvion vihreän 70%:n kohdan ison painoserän hankkimiseksi omaan myyntiin ja jättää kustannustoimituksen teettämättä.
Lopputulos ei kuitenkaan olisi yhtä huolellinen ja hiottu kuin se nyt on. Arvostan ammattilaisia ja tahdon omasta puolestani kannattaa tarjolla olevia palveluita, eikä minulla ole pokkaa kuvitella, että omaehtoinen editointini olisi koskaan siivonnut tekstin sotkuja tarpeeksi. Tästä en ollut valmis tinkimään; Kaaren kertomus on ansainnut kaiken siihen panostetun ajan ja rahan ja ammattimaisen käsittelyn, vaikka en saisi siitä senttiäkään takaisin.
Katson peiliin ja kysyn itseltäni: mitä järkeä? Ei niin mitään. Mutta tunnetta senkin edestä.
Indiekirjoja on harvemmin tarjolla fyysisinä kappaleina. Elokuun alussa on kuitenkin ainutlaatuinen mahdollisuus tutustua niin minun kuin muiden indiekirjailijoiden tuotoksiin painetussa muodossa. Puustellin tarinat järjestää yhteistyössä Books on Demandin ja Taidekeskus Ars Auttoisten kanssa pop-up-kirjakaupan, joka on avoinna viikonlopun ajan 2.8. – 4.8.2019 klo 11 – 17 (Ars Auttoinen, Keinuhongantie 17, Auttoinen). Erinomainen kesäretkikohde ja mahdollisuus kannattaa kulttuuria sen pienimmissäkin muodoissa!
Inna Airola 
2 vastausta artikkeliin “Puhutaanpa rahasta”