Kiire tuntuu kuvaavan tämänhetkistä tilannettani: on kiire tehdä hommia pois alta, jotta ehtii tarttua seuraavaan; on kiire käydä kääntymässä kirjamessujen vilinässä ja kiire kirjoittaa tämäkin teksti, koska huomenna ei enää ehdi.
Kirjamessumatka oli tänä vuonna hieman poikkeava, sillä minulla ei ensinkään ollut kiire lähteä saman tien paluujunaan. Lisäksi sen sijaan, että olisin kutsunut itse itseni paikalle, tällä kertaa kutsu messuille tuli Books on Demandin toimesta. Kutsuun sisältyi myös mahdollisuus osallistua perjantaina järjestettyyn omakustantajien verkostoitumisiltaan, mutta valitettavasti kiireinen elämäni ei mahdollistanut paikalle saapumista vasta kuin lauantaina. Onneksi raportteja tapahtumasta on kirjoitettu someen.
Lauantai oli ehkä huonoin päivä saapua paikalle, sillä aika monella muulla oli samanlaiset suunnitelmat. Tiesin kyllä kokemuksesta, millaiseen väenpaljouteen jouduin, mutta kiitos hivenen myöhästyneen junavuoroni, takkia en tahtonut saman tien saada säilytykseen ja vapaata narikkaa etsiessä kierähti hetki ja kului muutama hiljaa itsekseen mumistu marmatus. Kirjan kuolemaa ei ainakaan tämän tapahtuman perusteella voisi lähteä povaamaan!
Väenpaljoudessa ja pienoisessa kaaoksessa kulkeminen aiheutti päänvaivaa, ja pyörin hetken verran eksyksissä yrittäessäni paikantaa sijaintiani ja BoD:n kojua. Olenhan jo kertonut, miksi en pidä kartoista, ja kirjamessukartta on kartta siinä missä muutkin. Väittäisin, etten olisi löytänyt ajoissa perille ilman katosta roikkuvia kylttejä ja logoja.
Aivan ensimmäiseksi kiiruhdin kuuntelemaan E.E. Leivon haastattelua omakustannekirjailijan polusta ja ajatuksia elokuisesta pop-up-kirjakaupasta. Erittäin mukava ja lämminhenkinen haastattelu sanoitti paljon sellaisia ajatuksia, joita ymmärsin pohtineeni, ja polulla oli monta kohtaa, jollaisia tajusin taivaltaneeni itsekin. Jos en olisi vielä indieksi ryhtynyt, tämän haastattelun jälkeen olisin takuulla harkinnut omakustantamisen vaihtoehtoa vakaasti ja vakavasti.
Pop-up-kirjakaupasta puhuttaessa Leivo kertoi kirjan ulkoasun merkityksestä, ja vaikka olin toki lukenut ja häkeltynyt (tämä verbi on todellakin tarpeen!) jo Puustellin tarinoiden blogikirjoituksesta aiheesta, Kaaren kertomuksen kansityön mainitseminen tässä yhteydessä saa pahasti punastumaan. Tosiaan, kirjani kansityö oli houkutellut kirjakauppavieraita järjestään tarttumaan ja tutustumaan, lukemaan takakantta, selaamaan taittotulosta ja tekemään ostopäätöksiä (joskin tahtoisin kutsua niitä enemmänkin luku- kuin ostopäätöksiksi). On ihana kuulla, että työ on tuottanut tulosta eikä panostukseni ole mennyt hukkaan. Sain kuulla kehuja kansityön lisäksi myös kirjasta, ja vaikka tiedän Kaaren kertomuksen löytäneen lukijoita ympäri Suomen, positiivinen palaute sykähdyttää joka kerta kuin ensimmäistä kertaa. ❤️
Kuvat © Inna Airola
Viime vuonna en tosiaan ehtinyt tavata muita indiekirjailijoita, tällä kertaa tilanne oli toinen. Raita Jauhiaisen, Skessa Kaukamaan ja E.E. Leivon lisäksi tapasin S.A. Keräsen ja Laura Luotolan, joista jälkimmäinen on vienyt indietoiminnan vielä pidemmälle perustaessaan Iris Kustannuksen. Keskustelu jatkui ohjelmien ulkopuolella ja olisi voinut jatkua vaikka kuinka pitkään, jos seuraavat ohjelmanumerot eivät olisi jo kutsuneet kiirehtimään. Tapasin myös hyvin pikaisesti Kirjailjan elämää -blogia (jossa olen myös vieraillut) kirjoittavan Ami Surakan, ja toivottavasti jossain kohtaa tulevaisuutta ehdimme vaihtaa vähän useamman sanan. Harmittelen myös, että moni paikalla ollut jäi tapaamatta ohjelmien päällekkäisyyden vuoksi!
Ennen omaa ohjelmaosuuttani ehdin kiertää messut läpi puolison minulle antaman kirjalistan kanssa. Omat shoppailuni suuntautuivat Iris Kustannuksen kojulle, ja koska pääsääntöisesti suosin kertomakirjallisuudessa sähköisiä kirjoja, metsästin muutoin lähes pelkästään tietokirjoja. Listaltani mukaan löytyi vain yksi, sekin melkein puolivahingossa, sillä aikaa ei ollut suinkaan joka kojun läpikaluamiseen eikä väenpaljoudessa joka paikkaan tuntunut edes pääsevän. Kiinnitin huomiota tarjonnan päällekkäisyyteen; kirjoja lienee ollut paikalla melkoinen määrä, mutta samat nimekkeet toistuivat kojulta toiselle eri hintalapuilla hutkittuina, ja valikoima pinnan alla vaikutti melko rajalliselta. Olisin tarvinnut toisen messuilupäivän löytääkseni neulat heinäsuovasta!
Indieohjelmaa lukuun ottamatta en käynyt seuraamassa mitään muuta ohjelmaa, koska kojuja kiertäessä vierähti mukavasti koko väliaika, ja ehdimme messuseuralaiseni kanssa katsastaa pikaisesti myös ruokamessujen puolen. Kiireellä kuitenkin palasimme kirjojen pariin, sillä vastaantulijoiden viinilaseista leijaileva tuoksu (anteeksi, en voi sietää viiniä missään muodossa enkä pidä alkoholista ylipäänsä) oli sen verran voimakas, etten tahtonut riskeerata iltapäivän esiintymistä hankkimalla itselleni tahallisen migreenin.
Keskustelu Raitan ja Skessan kanssa oli tietysti päivän kohokohta, ja olin jälleen häkeltynyt meitä kuuntelemaan saapuneiden määrästä. Kiitos, että tulitte kuuntelemaan!
Yllätin itsenikin sekoamalla ajatuksissani vain kerran. Puhuimme kirjoittamishistoriasta, päätöksestä lähteä omakustantajaksi, omien tarinoiden taustoista ja siitä, tekisimmekö saman uudestaan. Kustantamoista ja kaupallisuudesta puhuminen sai minut pohtimaan omaa rooliani tarinankertojana ja palaamaan juurille, siihen miksi kirjoitan. Kun Raita kysyi, aionko vastaisuudessa enää lähettää käsikirjoituksiani kustantamoihin, vastasin ykskantaan ”En.”
Ihmisen pitää tehdä asioita, jotka tekevät onnelliseksi.
Tämä on siis julkinen julistukseni: tulevia käsikirjoituksiani en aio enää kustantamoihin tarjota. Aion jäädä indiekirjailijaksi niin pitkäksi aikaa kuin jotain julkaistavaa saan aikaiseksi. Tarina on tärkein. Koska en tahdo ammattikirjailijaksi, kustantamojen lähestyminen ei toisi elämääni mitään sellaista, mitä en olisi jo muuta kautta saanut. Väitän, että olen saanut jopa enemmän: olen saanut pitää oman tapani ja tyylini, oman tarinani juuri sellaisena kuin minä tahdon sen kirjoittaa ja lukea. Myös jatkossa aion jatkaa aivan yhtä omapäisesti ja omakustanteisesti.
Kuva © Inna Airola
Inna Airola 
1 vastaus artikkeliin “Messumatka”